12/18/2016


Herranjumala siitä on aikaa kun olen viimeks kirjoittanu.
Edelleen olen miehen kanss yhdessä vaikka monta kertaa ollaan meinattu luovuttaa. Edelleen olen työtön ja peliriippuvainen.
Mun on pakko alottaa parempi elämä, pakko lopettaa pelaaminen joka on lähteny aika pahasti käsistä.
Ukko heittää mut kohta pihalle jos en osaa alkaa hoitaan mun laskuja. Mummo jolta saan rahaa lopettaa kohta rahan antamisen ja siinä vaihees oon ihan ihan kusessa.

Tästä päivästä lähtien en pelaa enää senttiäkään. En yhtäkään euroa.



1/31/2016

Hyvä viikko

Takana on ihan hyvä viikko. Oon saanu energiajuomaan kittaamisen lopetettua ja alannu juomaan teetä. Sain jotain ns. puuseppä hommia joka perjantaiksi ja kela maksaa matkakorvaukset. Huomenna pitäs mennä kirjottamaan sopimus.

Yhtenä päivänä nukuin yli 12h ku ei vaan huvittanu nousta. Naapurin hevoset oon käyny juottaas joka päivä mistä saa energiaa mukavasti aamuun. Masentanut ei ole kertakaan ja ahdistanut vain kasvavasta laskuvuoresta mikä on pakko alkaa maksamaan pois.

Huomenna vois sopimuksen kirjotuksen jälkeen käydä mummolassa. Ens kuus ne menee Viroon yöks niin hoidan niitten kaks kissaa,koska olen suvusta lähimpänä asuva.(42km) 

Mies oli eilen kokopäivän hommissa että saadaan öljylasku maksuun ja tän päivän se on mun kans ku tulee vaan kaupasta. Tänään olis tarkoitus tehä yhes ruokaa ja kattoa meijän sarjaa eteenpäin(Castle)

Pääsen terveystarkastukseen uuden kuntoutustyön johdosta ja saan vihdoin valittaa jollekki mun ainaisista selkä- ja niskakivuista. Saan myös udella onko tällä päikkäkunnalla mitään terapiapaikkaa koska mun menneisyyden pohtiminen jonkun ammattilaisen kans ois ihan jees.

Eniten tässä hyvässä elämänfiiliksessä pelottaa se että koska taas tulee romahdus? Yritän silti nauttia hyvistä asioista ja energisyydestä vielä kun sitä tunnetta on.


1/22/2016

Faktoja

Jotenkin tuo tekemisenpuute sai mulle idean et kirjotan musta faktoja. Jos joku mut tunnistaa voi sen sit pitää omana tietonaan kiitos.

Olen energiajuoma addikti.
Asun omakotitalossa keskellä metsää. 
Mulla on kaks kissaa. 
Olen 25vuotias
 Mulla on lievä lukihäiriö
 Masennusdiaknoosi on ollu kohta 10vuotta
 Syön ahdistukseen lääkkeitä jokapäivä
En syö aamuisin aamupalaa (pitäisi opetella)
 Innostun aina hetkeksi parantamaan elämänlaatuani (liikunta, ravinto yms)
 En harrasta liikuntaa (olen sohvaperuna)
 Rakastan rauhallisia aamuja
Vihaan kiirettä
 Mun pitää tietää rutiinin sekottajat viikkoa ennemmin ( lähtö johki,miehen menot yms)
Ahdistun suurista ihmismassoista.
 En tykkää talvesta muutakuin takassa saa pitää valkeaa,voi juoda paljon teetä ja kynttilät
 Poltan tupakkaa (pitäisi kyllä lopettaa)
Olen seurustellut miehen kanssa nyt yli vuoden. 
Telkusta katon mieluiten rikos-sarjoja ja dokumentteja
 Olen yöihminen
Vihaan aikaisia herätyksiä (joita ei onneks ollut aikoihin)
 Sukuni on minulle läheinen
 Olen peliriippuvainen
Omistan paljon elokuvia ja kirjoja
Suurin osa ystävistäni on jätkiä
 Olen työtön ja saamaton
 Kehossani on tatuointeja ja lävistyksiä
Vihaan hammaslääkäriä ( sen takia hampaita särkee usein)
Olen ollut omasta halusta osastolla 17vuotiaana kaksi viikkoa
 Tykkään kirpputoreista
Asun pohjanmaalla
 Jos joskus saan lapsen haluan että siitä tulee poika
Joskus ärsyttää kuin mies on kuin AD/HD diagnoosin saanut virtaihminen
Olen joissakin asioissa laiska
 Rakastan eläimiä enemmän kuin ihmisiä
Vihasin ennen tätä yksinäisyyttä, nyt osaan joskus jopa pitää siitä
 Teen paljon palapelejä 
Vituttaa kun ihmiset eivät sano asioitaan suoraan
Vihaan ns. pintaliitäjä ihmisiä (onko se yhdys-sana?)
 Tykkään puhua ihmisten kanssa syvällisiä
Meikkaan harvoin





Arkea

Kävin eilen kotipaikkakunnalla ja kaupassa törmäsin yläaste aikaiseen kaveriin. Jutellessa vierähti tunti jos ei enemmänkin. Oli mukavaa ku on edes vähän sielä kavereita jäljellä. Manattiin että sillä on liikaa töitä ettei kerkee olemaan edes kotona ja mulla taas on luppoaikaa vaikka millä mitalla. Elämä harvemmin menee niinkun on suunnitellut.

Hain kotiin palattuani samalla pizzan paikallisesta mutulasta enkä muistanutkaan kuinka hyvää se oli, koska en aikoihin ole ostanut pizzaa, johtuu siitä että loppuillan jouduinkin kittaamaan vettä sisuksiini janon takia.

Valvoin melkein viiteen asti aamulla, koska kuu alkaa taas vaikuttamaan uneeni liian suuruuden takia.(olen ns. kuuhullu) minkä olen perinyt äidiltäni.

Tänään unisena kävin antamassa naapurin hevosille vettä minkä olen luvannut hoitaa nyt kaksi viikkoa, koska he menivät ulkomaille. Loput pizzasta sisuksiin ja päikkäreille. Päikkärit venyivät sitten melkein keskiyöhön asti mikä toisaalta vituttaa ja toisaalta taas ei koska tiedän etten nuku muutenkaan ensi yönä.
Laitoin takkaan valkean ja nyt mietin mitä seuraavaksi, mies ei tule kotiin tänään joten tekemisenpuutetta on.

Rahatilanne stressaa koska maanantaina vasta kelan korvaukset ja jääkaappi huutaa tyhjyyttä. Vielä huonommin menee jos mieskään ei ole saanut tiliä. Varmaan eletään viikonloppu ranskiksilla ja lisukkeilla mutta samapa tuo.
Maanantaina käymään lähikaupungissa ruokaostoksilla ja maksella laskuja. Huomenna jos saisin siivottua.

Syviä mietteitä ja ajatuksia mulla ei tällä hetkellä ole mikä johtuu varmaan oudosta unirytmistä mutta ens kerralla yritän kirjoittaa enemmän kiinnostavampaa asiaa kuin vain tylsä elämäni.




1/19/2016

Peliriippuvuutta,velkoja ja alkoholismia.

Tuntuu siltä kuin olisin syväjäässä. Makaan peitonalla vaatteet päällä ja tossut jalassa ja silti on kylmä. Niskaa jomottaa oikealta puolelta ja nukuttaa taas vaihteeks. Eilen laitoin takkaan valkean mutta ei se kauaa lämmitä. En ole saanut siivottua ja kaikki rahat on taas pelattu. 

Mun on pakko alkaa tekeen mun elämälleni jotain. Jos vaikka yrittäisin alkaa voittamaan peliriippuvuuteni. Olen kestänyt sitä jo vuosia. Joskus voitan netistä pari tonnia ja suurin osa menee takaisin koska olen ahne. Ostan kaikkea turhaa ja laskut jää maksamatta. Joudun jopa valehtelemaan läheisilleni. Mun on pakko lopettaa ja alkaa maksamaan velkojani pois jos joskus haluan olla velaton. Jos olisin kaikilla voitoillani maksanut velkoja pois olisin varmaan velaton tällähetkellä. 

Velkani ovat kertyneet suurimmaksi osaksi tyhmistä nuoren aikuisen valinnoista. Opintolainasta jonka vedin kurkusta alas, pikavippejä jotka vedin kurkusta alas ja alkoholistieksäni vittumaisuudesta. Sakkoja taitaa olla yksi, maksamattomista nettilaskuista ja muista typeristä laskuista jotka ovat kasvaneet korkoa. Peliriippuvuuteni ja laskukasani saavat mahassa vellomaan. Alkaa ahdistamaan ja tuntuu etten koskaan selviä veloistani. 
  Voisi olla huonomminkin ja velkaa olisi kertynyt paljon enemmän kuin n. 8 tuhatta. Pitäisi maksaa autokoululle että pääsisin ajamaan kolmannen vaiheen. (menetin autokortin alkoholin takia moneksi vuodeksi)


Onneksi kortin takaisinsaamisen ja miehen takia alkoholi on harvinainen osuus elämässäni enää. Olen sössinyt ja menettänyt paljon alkoholin takia elämässäni. Mulla oli joskus alkoholistien eksä jonka kanssa elämäni meni lujaa alamäkeä. Olen alkoholin takia herännyt milloin mistäkin,ollut tappeluissa,menettänyt korttini,menettänyt muistini ja herännyt usein putkasta. Yhdessä vaiheessa poliisit ajoi vanhan kämppäni ohitse joka päivä.

Nykyään alkoholinkäyttö on harvinaista ja olen jopa alkanut inhoamaan ihmisiä joille viikonloppu tarkoittaa vaan alkoholin juomista,sanon heitä viikonloppualkolisteiksi.Mä en ymmärrä sitä kuinka voi rentoutua jos juo? Nojoo näkee ehkä kavereita mutta se seuraavan aamun fiilis? Krapula,rahat menny, jotakin tavaroita on voinut kadota, muisti menny ja kaiken lisäks voi herätä mistä vaan. Sit oloa yritetään parantaa eikä sinä päivänä saa mitään aikaseks.
En ymmärrä kuinka alkoholi voi auttaa ahdistukseen tai mihinkään muuhunkaan. Pari ystävääni on täyspäiväsiä kaljankittaajia ja kun yritän sanoa että kannattaisiko jo lopettaa kuulen molemmilta samat vastaukset. -" joo sitten ku löytyy joku nainen tai ei mulla mitään ongelmaa ole." Miten joku nainen voi edes kiinnostua alkoholistista? Sitten kun ollaan edes yksi viikko juomatta niin se on niin mullistava asia että siitä pitää muistuttaa toisia kokoajan. Pitäskö munki huudella tuolle et -"heeeei kaikki mä oon ollu kohta kaks kuukautta juomatta" Akoholin vähäinen kuittaaminen saa mut tuntemaan että edes jossakin asiassa olen jo aikuinen 25vuotias.

Mutta yritän saada tänään jotain positiivistä aikaseks joten palataan. 


1/18/2016

Tuleva yksinäisyys.



Mies tuhisee vielä vieressä, parintunnin päästä hän ei ole enää siinä. Ehkä kerkeäisin vielä nukahtaa ennen hänen lähtöään mutta ahdistaa jo ajatus yksinolosta niin paljon.
Pihalla on 30astetta pakkasta ja tupakille pitäisi mennä.

Mitä jos mä päätän että yritän mahdollisimman paljon tällä viikolla? Etten vain märehtisi sohvalla. Voisin lukea,siivota,tehä palapeliä, kokata jotain uutta, yrittää joka päivä ottaa lisäravinteita. Alkaa opettelemaan syömään aamupalaa missä en koskaan ole ollut hyvä. Ruokatottumukseni kun mies ei ole kotona on aivan omaa luokkaansa. Joskus jaksan tehä itelleni yhden lämpimän aterian ja loppuillasta syön pari leipää. Joinakin päivinä en vedä kuin redbullia ja kokista, illalla pari leipää. Ei ihme että kun harvoin syön mahani täyteen niin ruuan jälkeen iskee jumalaton väsymys ja sen jälkeen yleensä nukun päiväunia.

Ehkä pitäisi ottaa selvää että onko osoitteeni jo muuttunut kokonaan tälle paikkakunnalle ja soittaa gynekologille aika. Hitto että mä vihaan sitä touhua varsinkin jos gyno sattuu olemaan mies. Pitäisi saada lupa ottaa kierukka mikä pelottaa mua kauheasti. Muistan kun minulla oli kerran kohdun ulkopuolinen raskaus ja tein abortin kuinka paljon jälkitarkastus teki kipeää. Pelkään että saanko samaa kipua, koska en halua enää Koskaan tuntea sitä.

Tänään päiväunilta herätessä oli taas kylmä hiki painajaisista. Melkeen aina mun painajainen on samaa, mies pettää mua. Se on varmaan mun suurin pelko. Kerrankin mä kuulun jonkun kans yhteen enkä todellakaan halua että mua satutetaan. Pienestä pitäen mun suurin pelko on yksinjääminen, edelleen pelkään sitä vähän ja välillä paljon.

1/17/2016

Parempia päiviä.

Perjantaina kun mies tuli kotiin halasin häntä vaikka kuinka kauan. Ahdistus kaikkosi samantien pääkopasta pois.
Silti kun yritin nukahtaa alkoi kaikki kuolleet kaverit pyörimään mielessä. 2007 ensimmäinen ihminen joka merkitsi mulle jotain tappoi ittensä. Sen jälkeen niitä on lähtenyt vuosittain yksi tai kaksi. Yks on tapettu, monet on tappanu ittensä ja pari kuollut onnettomuudessa. Viimesin kuolema oli syksyllä kuin lapsuuden ja nykyisyyden kaveri tappoi itsensä. Itkien pari viikkoa enkä kyennyt mennä hautajaisiin. Kahden viikon suremisen jälkeen näin unen missä kelauksella meidän tuntema aika meni ohi silmieni ja lopussa hän sanoi kaiken olevan hyvin. Sen jälkeen ahdistusta on ollut enää ajoittain.

Eilen oli hyvä päivä, touhuttiin miehen kanssa kaikenlaista. Käytiin kaupassa,tehtiin ruokaa ja katottiin telkkaria. Saunaankin piti mennä mutta yheksältä tuli molemmille niin kova väsy ettei jaksettu. Viimeyönä sain nukuttua taas pitkästä aikaa hyvin enkä nähnyt painajaisia.
  Ilta ahdistaa vähän jo valmiiks, koska mies lähtee taas töihin ja minä jään yksin. Onhan siihen jo tavallaan tottunut mutta se ensimmäinen yö taas ilman toista on se pahin yö. Sänkyyn pääsee suhkot aikasin mutta ei uni vaan tuu millään kun toinen ei tuhise vieressä. Joskus musta tuntuu että mun oma onni nojaa liikaa mieheen. Kyllähän mä välillä innostun kaikesta muustakin mutta into ei kestä yleensä kauaa.

Kerroin miehelle blogista ja olin todella tyytyväinen että hän lupasi olla lukematta ja ymmärsi että tää on mun oma purkautumiskeino. Eihän mieskään jaksa kuunnella mun ikuisia angstipurkauksia.